Joulukalenteri 10

9.12.2020
Leikkimökki
Kymmenes joulusatu, jossa eläimet etsivät vastausta kukkien kuolemaan ja tapaavat Suuren Hongan Karhun ja puhuvan kiven.

 

 

Minneköhän kaikki metsän eläimet ovat menneet? Me taisimme tavata heidät viimeksi leikkimökin portailla. Täytyypä kurkistaa ulos ovesta. Utelias Mauri Mustarastas pyrähtää puuhun tarkkailemaan toisten touhuja.

”Upeaa, että on edes hiukan pakkasta”, jääkarhu toteaa. ”Tulee heti kodikkaampi ja parempi olo. Mutta kyllä alkaa olla jo ikävä takaisin Huippuvuorille. Siellä on sentään vielä lunta ja jäätä, vaikka jään sulaminen onkin huolestuttavaa.”

”Meillä maakarhuilla alkaa jo uni painaa silmiä. Toivottavasti löytyy hyvä kuiva kolo talvipesää varten”

”Mutta mehän lupasimme auttaa Sipi Sinisiipeä ratkaisemaan, miksi kaikki kukat ovat kuolleet”, muistuttaa Sebastian. ”Lupaukset täytyy pitää. Me karhut olemme kaikkein suurimpia ja viisaimpia eläimiä. Siksi meillä on vastuu. Ei auta, täytyy löytää tietoa, vaikka kuinka nukuttaisi”, Sebastian jatkaa ja haukottelee leveästi.

Ei siis auta, vaikka väsyttäisi. Eläimet lähtevät taas kukin taholleen jatkamaan etsintöjä.

”Minä olen etsinyt joka paikasta”, Risto Ruskeakakarhu kertoo, ”mutta löysin vain mainion paikan talvipesälleni.”

”Minä tähystelin kaikkein korkeimmalta vuorelta”, raportoi Karhuherra Paddington. ”Sieltä näkyi kyllä hyvin kauas, mutta ei siitä ollut apua. Oli kyllä mukavaa harrastaa pitkästä aikaa vuorikiipeilyä.”

”Sama täällä”, huikkaavat Sebastian ja Susi Hukkanen aivan uupuneina. ”Kiipeilimme mäkiä, ylitimme jokia ja kyselimme parhaamme mukaan, mutta emme löytäneet vastauksia.”

”Uskaltaisimmeko kysyä Suuren Hongan Karhulta?” Sebastian kysyy. ”Hän on niin suuri ja ylhäällä hongassa. Kuuntelisikohan hän meitä?”

”Tämä on tärkeää. Meidän täytyy uskaltaa, mehän olemme rohkeita karhuja ja metsän kuninkaallisten sukua”, toteavat kaikki yhteen ääneen. "Kyllä hän ymmärtää huolemme."

Suuren Hongan luokse taivallettuuaan he katsovat ylös korkeuksiin. Alkaa jo hämärtää, mutta he näkevät Suuren Hongan Karhun lempeän hymyn oksien lomassa.

”Kunnioitettu Suuren Hongan Karhu”, puhuttelee Paddington kohteliaasti, ”meitä askarruttaa kasvien elämään liittyvä kysymys ja toivomme, että sinä kaikkein suurin ja viisain voisit auttaa. Miksi kasvit ja kukat ovat kuolleet? On hyvin vakava asia, että pieni myöhästynyt perhonen on jäänyt ilman kukkaa”.

Mutta Suuren Hongan Karhu vain hymyilee ja humisee männyn oksiston mukana.

”Ehkä meidän kysymyksemme pienistä kukista on liian pieni Suuren Hongan Karhulle”, eläimet aprikoivat palatessaan puutarhaan. Hänellä on varmaankin kiire maailmankaikkeuden tärkeämpien asioiden parissa.” 

Mutta silloin jääkarhu huutaa kummissaan: ”Tulkaa tänne polun luokse, täällä on kummallinen puhuva kivi!”

Kaikki ryntäävät kiven ympärille ja kuuntelevat hiirenhiljaa. Tosiaan, kivi keskustelee ja nauraa jonkun toisen kanssa, mutta ketään ei näy.

”Voi että nuo eläimet ovat hassuja”, kikattaa kivi. ”Eivätkö ne ollenkaan näe ja kuule, mitä ympärillä tapahtuu?”

”Ne taitavat elää omassa kuplassaan omassa porukassaan. Kyllä meillä olisi heille aika paljon kerrottavaa, mutta eiväthän he meiltä kysy”, sanoo toinen ääni.

”Kyllä me kysymme ja haluamme tietää!” eläimet huutavat.

 

Mitä sinä luulet, voiko kivi puhua? Oletko koskaan yrittänyt kuunnella tarkasti kiviä? Kertookohan kivi huomisessa sadussa eläimille, miksi kukat ovat kuolleet? Se selviää seuraavassa joulusadussa.

Kirjoituksen avainsanat

Arkisto

Avainsanoja

Uutiskirje

Thank you! Your submission has been received!

Oops! Something went wrong while submitting the form

© Uneksimo 2020. Kaikki oikeudet pidetään.